Mitä minä kuuntelen?

Ja niistä asioista kuin musiikkimaku ei sovi riidellä ja jokaisen mielestä se oma musiikkimaku on se paras maku. Toivottavasti löydätte jotain uusia nimiä, kaikki on kyllä tutustumisen arvoisia.

Kuuntelen
Tiëstoa, Armin Van Buurenia, Paul Van Dykia, Emma Hewittiä, Groove Coveragea, Basshunteria, Pakitoa, Tim Bergiä, Musea, Scooteria, Gary B:tä, Takidaa, Antti Tuiskua, Jasper Forksia, Dream Dance Alliancea, Danzelia, Guenta K.:tä, Dash Berliniä, Alphavilleä, Aquaa, Scottya, Da Buzzia, Eric Saadea, Jenni Vartiaista, Hurtsia, Sunrise Avenueta, Mobya, Akcentia, Above & Beyondia, Britney Spearsia, Guru Josh Projectia, Darudea, Milk Inc.:tä, E-Roticia, Liquid Spilliä, Nomya, Hausmyllyä, Morandia, The Frayta, Broken Dooria, Bruno Marsia, Thomas Helmigiä, Cascadaa, Samuli Edelmania, Raptoria, Volbeatia, ATB:tä

Morandi

Broken Door

ATB

Eric Saade

Armin Van Buuren

Pakito

Jasper Forks

Akcent

Yhteenvetona muuten aika mielenkiintoinen! Kuunteleen törkeen komeiden miesten musiikkia, jotka paheksuttaa mummoja ja rikkoo kaiuttimet :D

I ♥ Tattoos

Halusin esitellä teille mun tatuoinnit vaikka ei niitä kyllä vielä olekaan kuin kaksi kappaletta tällä hetkellä. Kuumeisesti mietin seuraavaan tatuointiin jotain ideaa, mutta kun en lämpene millekään ehdotukselle tai idealle. No eipä sitä ole mikään pakko niitä väkisinkään laittaa lisää, laittaa lisää sitten kun iskee sellainen fiilis, että nyt TÄSSÄ se on. Tosin kuten tuossa aikaisemmassa postauksessa sanoin niin voisin käydä kyllä laittamassa sen Tiëston logon pohkeeseen kun sen kuitenkin joskus siihen laitan.

Ärsyttää vain kun mulla on sellainen tapa, että jos tiedän et jonkun asian teen varmasti/katson varmasti/kuuntelen varmasti niin siirrän niitä asioita. Mulla on nytkin pitkä listä leffoja mitkä haluan ehdottomasti nähdä ja tulenkin näkemään, sellaisia leffoja mitkä tiedän vain olevan mestariteoksia, mutta en silti saa aikaiseksi katsottua niitä. Kun menen vuokraan leffaa niin jätän sen ehdottomasti katsomisen arvoisen leffan hyllyyn ja valitsen jonkun toisen vähän tuntemattomamman, arvoituksellisen. Ehkä siksi jätän ne sinne hyllylle kun tiedän, että ne tulen joskus kuitenkin katsomaan ja pitämään niistä niin annetaan jollekin toiselle leffalle sitten mahdollisuus. I don't know?

 

Tästä tatuoinnista minulla ei tällä hetkellä ole parempaa kuvaa, mutta kyllähän tuostakin näkee kyseessä olevan kolibri. Tosin siitä en kuitenkaan ole aivan varma koska on kuitenkin esimerkiksi pään kohdalta ei kolibrimainen, ääh, aniway. Tämän laitoin viime tuonna itselleni Turkissa. Mies halusi mulle loman kunniaksi tatuoinnin ja tottakait minä suostuin. Muistuttaapa tuo tatuointi mua aina mun ensimmäisestä lomareissustani. Kävin tuon tatuoinnin ottamassa viimeisenä päivänä koska Turkissa oli jo toukokuun aikaan kovinkin lämmintä niin ei sitten kovasti tarvi kärvistellä tatuoinnin kanssa. Valitsin kuvan tyyliin viidessä minuutissa, mutta kun tiesin, että tuon haluan niin miksi sitä turhaan enempää miettimään. Katunut en ole ja en usko että tulen katumaankaan. Tosin mun pitää käydä kyllä tatuointi korjaamassa koska kuten huomaatte kuvasta niin joistakin kohdista näyttäisi puuttuvan väriä? En tiedä onko se tarkoituksella noin, mutta kun kaikki muutkin aina huomaa sen ja kysyy onko tatuoinnissa virhe niin korjaan tatuoinnin. Tatuoinnin tekeminen kesti ehkä puoli tuntia ja maksoi 50 euroa.

Tämä on toinen tatuointini minkä laitoin itselleni tänä vuonna. Tämä oli teoriassa mieheltä synttärilahja minulle kun täytin 26 vuotta. Halusin ottaa miehen nimen ensimmäisen kirjaimen itselleni koska hän on hyvin tärkeä minulle ja sitten metsästin pitkään kuvaa minkälaisen T-kirjaimen haluan. Voin sanoa ettei ollut maailman helpoin tehtävä kyllä alkuunkaan. Pahoitteluni muuten tuota kuvaa koska kuva on otettu vähän vinossa niin näyttää enemmän J-kirjaimelta. Tosin kyllähän se näyttää siltä ilman ettei ole vinossakaan, mutta eipä se mitään haittaa. Jos ero tulee niin voin ottaa seuraavaksi miehen, jonka nimi alkaa joko J:llä tai T:llä, no olipas hauskaa. Ei kyllä. Ajattelin, että jos ero tulisi niin sitten jatkaisin tuota tatuointia ja siitä tulisi Tiësto, joten näin ollen ei kauhistuttanut laittaa tätä kirjainta. Kyllä mä kuitenkin pitkään luin netistä kaikkia kauhutarinoita miten niitä nykyään peitellään, kadutaan, mutta se ei pelaa joka pelkää! Tämän tatuoinnin teki serkun mieheni, voin suositella sitä jos jotakin kiinnostaa. Löytyy ihan netistä kuvia mitä on tehnyt ja voin sanoa, että on kyllä loistava siitäkin huolimatta pystynkö kehumaan häntä puolueettomasti. Tämän tatuoinnin tekeminen kesti myöskin noin 30 minuuttia ja tämän hinta oli 40 euroa. Korjattavaa on vielä ja on luvannut korjata ilmaiseksi. Korjaa muuten aina ilmaiseksi jos on jotain korjattavaa.

RiksRaksPoks

Se on muuten hyvä vapun kunniaksi ja reissun kunniaksi vähän säikyttää itseään. Halusin koneelle erään ohjelman minkä sitten latasin itselleni. No kun aloin asentamaan ohjelmaa niin koko koneen ulkoasu muuttui järkyttäväksi, siis oikeastikin järkyttäväksi. En tiennyt mitä tehdä ja olin täydellisen paniikissa. Hyvä etten itkenyt koska kyseinen kone ei ole edes minun ja en minäkään ilahtuisi jos joku minun konetta olisi mennyt sörkkimään niin ettei se ole samanlainen kuin antaessani hänelle. Muutaman ärräpään huusin ja tajusin sitten, että otanpas muutamaan nörttiystävääni yhteyttä. Sitten mietittiin tovi mitä tekisin tai miten hoitaisin ongelman ja pian ongelma oli onneksi hoidettu. Kertoivat koneella olevan sellainen palautusohjelma mikä palauttaa järjestelmän siihen samaan kuntoon missä on ollutkin, voit valita miltä ajalta se palauttaa sen samaan asemaan. Tästä lähin en lataa mitään (elkää tekään) vaan ostan kaiken kaupasta, maksoi mitä maksoi. Nörttiystäväni myös sanoivat, että pitää olla todella tarkka sen suhteen mitä lataa koska suurin osa on vain haittaohjelmia. No minä päätin etten lataa mitään enää koska tuostakin luulin olevani 99% varma ja silti en ollut. Tuokin ohjelma minkä latasin (tai siis olisin halunnut) maksaa kaupassa noin 200 euroa. Kyllä sen hinnan voi kuitenkin maksaa kun käyttäisin ohjelmaa luultavasti viikottain usean vuoden ajan, eli se maksaa teoriassa itsensä takaisin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt pitäisi alkaa pakkaamaan kassia koska pitää kuitenkin aamulla olla menossa jo liikkeelle. Suuntana on ensin Turku, josta sitten suunnataan Haminaan ja sitten Helsinkiin. Sitten luultavasti lähdetään Tanskassa käymään mutka. Toisaalta mulla ei kyllä paljon mahdu edes kassiin, joten turhaa kai mä stressaan sen sisältöä kun sen sisältö on jo 15 minuutissa pakattu. Yksi ehdoton mitä en unohda on SkipBo-pelikortit! Ennemmin unohtaisin vaikka ripsivärin, mutta tuo peli on oltava mukana. Se on mun ja miehen traditio, että aina ennen nukkumaanmenoa me pelataan muutama erä tuota peliä ja yleensä vielä niin, että MINÄ voitan tai niin, että mies vaan antaa mun voittaa. Suosittelen kaikille, löytyy lähes jokaisesta tavaratalosta ja alle kympillä lähtee mukaan! =)

Perjantain bilelista, party partyy PARTYYY

♪ Sen kunniaksi, että istun perjantain kotona pannupipo päässä, rikkinäiset housut jalassa, munkista tarttuneet sokerit huulilla voisin postata tähän ehdottomasti sellaisia biisejä joilla varmasti saa kaikki juhlat käyntiin. Minä en edes SUOSTU ottamaan vastaväitteitä vastaan. Kaikki on sitten sellaisia mitkä löytyy youtubesta ja tämän korostan siksi ettei sieltä todellakaan löydy kaikki kuuntelemani mikä kyllä harmittaa kovasti ♪

Antonia - Shake It Mamma 
V.L.A.D. - No sex 
Lune - Girls With Bangs (Tiesto Remix)
Serge Devant feat. Emma Hewitt - Take Me With You
30 Seconds To Mars & Kanye West - Hurricane (Moonbeam Bootleg Remix)
Tiesto - I Will Be Here (Stas Rich Remix)
Dj Rebel feat. Jessy - Think About The Way 2011 (Radio Edit)
Snap - Cult Of Snap (Relanium & Dj Vitar Radio Mix)
Basshunter vs. Big Brother Sweden 2011 - Fest I Hela Huset (Radio Edit)
Pakito - Moving on stereo (Inside Radio Edit)
Ryan & Radu - Rush love
Dony feat. Elena Gheorghe - Hot girls (Official Radio Version) 
Gary B - Stronger Love
Zac Harry - Heal Me
Dream Dance Alliance - Listen

Sen lisäksi voisin tässä samaan syssyyn selittää tuon minun bannerin koska sillä on tietynlainen merkitys minulle. Ensinnäkin tuo blogin nimeni tulee Tiëston kappaleesta Sweet Misery, joka on ollut läpi elämäni se biisi mikä kulkee aina mukana ja mikä on aina ajaton mitä ei voi koskaan kuunnella liikaa. Silloin kun miehen kanssa olimme tutustuneet lähetti minulle mies juuri tuon kohdan kappaleesta eikä hän silloin tiennyt, että kyseinen kappale on lempikappaleni enkä minäkään tiennyt, että kyseinen kappale on myös hänellekin lempikappale. Sen takia sillä on niin suuri merkitys minulle. Jos joku ei Tiëstoa tiedä niin kyseessä on hollantilainen trancea soittava dj. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa hänen tuotantoon ja kyseiseen herraan muutenkin. Suosittelen ehdottomasti vanhemaa tuotantoa kuten Suburban Train, Love Comes Again, In The Dark... Tässä myös herran viralliset kotisivut, eikun vain vierailemaan http://www.tiesto.com/

 

Oon oikeasti aika katkera miehelleni kun se kävi tuon tatuoinnin laittamassa itselleen. Se ei olisi edes sitä laittanut ilman etten mä olisi ottanut asiaa puheeksi. Ollaan monesti puhuttu siitä minkälaisia tatuointeja halutaan/laitetaan ja kerroin et käyn joskus laittamassa Tieston logon itselleni pohkeeseen. Mies oli sillä hetkellä menossa kun puhuimme asiasta niin tatuoimaan, tarkoitus oli laittaa jonkin sortin tribaalihässäkkä, mutta vaihtoi sitten lennosta tuohon logoon! Perhana! Toisaalta ymmärrän kyllä täysin koska onhan tuo tatuointi niin hottis eikä minulla siihen edes mitään yksityskäyttöä ole. Olisin vaan niin halunnut olla se ensimmäinen meistä kumpi sen laittaa ja ensimmäinen siksikin, että saisin ne "Wouuu" katseet tutuiltani, mutta tuo perhana meni ja vei ne. Minkäs teet! Upea on silti tatuointi eikä vähennä yhtään sitä halua etten minäkin käy laittamassa.

Naamari päähän ja baanalle!

Miten vietän vappuni? 

Niinpä, siinä on oikein hyvä kysymys kyllä. Mun vaput on joka vuosi nykyään ollut sellaisia etten tee vapun aikaan oikein mitään erikoista. En jaksa pakkojuhlia ellei erikseen tule sovittua sitten tuttujen tai jonkun kanssa jotain erikoisempaa tai ole keksinyt vain jotain erikoisempaa. Viimeksi taisin vapun juhlia kolme vuotta sitten? Silloin kävin piknikillä laittamassa nurmikon tuleen ja kadotin lompakon etten päässyt baariin. No ehkä vain hyväkin etten nyt muina vuosina ole vappua juhlinut. Viime vappuna olin Turussa ystävän luona. Päivällä käytiin näköalapaikalla ystävän ja hänen miehensä kanssa juomassa kuohuvaa ja nautittiin lämpimästä päivästä. Sitten käytiin jokilaivoilla juomassa muutama juoma ja käytiin sitten markkinoilla pörräämässä, että ystävä sai Hello Kitty ilmapallon (se on maailman ihanin netistä löytämäni ihminen vaikka paljon ihmisiä oon ympäri nettiä löytänyt). Sitten illan olin ystävän kotona hänen kissan kanssa vankina ystävän ollessa töissä. Istuin vain netissä loppuillan, söin nallekarkkeja, tein rusetteja snörestä ja sotkin ystävän keittiön. Kyllä ystävä oli varmaan tooooosiii kiitollinen mulle. Jälkikäteen kun juteltiin asiasta niin oli vain todennut mulle, että oli luullut et hänen miehensä oli vain normaaliin tyyliinsä siellä keittiössä häärinyt ja sotkenut, DAMN pitikin paljastaa itseni! :D

Luultavasti huominen menee vain vanhempien kanssa. Ajateltiin grillata, syödä salaattia, juoda simaa, nauttia muutama lasi viiniä, käydä kaupoissa pörräämässä, syödä munkkeja ja herkutella nakkeja. Nyt kun kirjoitin tuon tuohon niin kyllähän se kuulostaa siltä, että teen jotain vappuna. Miksi sitä aina olettaa että jos ei lähde tuttujen kanssa viihteelle niin silloin vappuna ei tapahdu mitään? Outoa. Sen lisäksi pitää pakata matkalaukku kun pitää sunnuntaina lähteä reissuun. Inhoan matkalaukun pakkaamista kun pitää aina varmuuden vuoksi pakata kaikki mukaan (siksi varmuuden vuoksi kun miehestä ei koskaan tiedä mitä se keksii reissujen jälkeen, kerran se vei mut yllättäen Sunny Beachille) niin ei tarvi sitten stressata jos jotain puuttuu. No tarkoittaa sitä, että huomenna istun ja pompin mun laukun päällä, että saan sen kiinni ja sitten kiroan kun huomaan taas uusia saumoja mitkä alkaa repeytymään. Pitäisi ostaa uusi matkalaukku ehdottomasti. Mies ehdotti samankokoista kuin hänellä itsellä on, sinne kyllä saa kaiken mahtumaan. No kokeilin sitten vetää ja nostaa laukkua kun oli täynnä eli vähän alle sallitun maximipainon. En saanut sitä nousemaan ilmaan, joten ei, en voi todellakaan tuollaista laukkua itselleni ostaa. Siihen kyllä olisin saanut mahtumaan aina kaikki tavarani eikä tarvitsisi koskaan stressata, että mistä joutuu luopumaan :(

Millainen minä olen? Round 2

Seuraavaksi ajattelin esitellä mun lemmikit teille. En oikeastikaan kyllä tiedä miksi minulla ylipäätänsä on lemmikkejä koska eläinrakkaaksi ihmiseksi minua ei voi sanoa. Minulle ei synny ikinä mitään "awws"-fiilistä minkään söpön tai lutuisen lemmikin kanssa, edes vastasyntynyt koiranpentukaan silmiä sirottaen ei aiheuta sellaista. Sen lisäksi ohitan aina kaikki "lemikkejä ei saa palauttaa eläinrääkkääjille" kohdatkin. Siis toki ne on ikäviä, mutta ei tule sellaista "voi helvetin helvetti miten idiootteja ihmiset on" eikä "voi miten säälittävää"-fiiliksiäkään.

Sen lisäksi minä pelkään lemmikkejä ja eläimiä suunnattomasti. En minä uskalla ottaa edes hamsteriakaan käteen, noq ne kynnet!! En mielellään silitä edes kissoja, koiria, en mitään. Sen lisäksi vaikka multa löytyykin kaksi käärmettä niin mua ei saa tikullakaan koskemaan käärmeisiin (paitsi noihin omiin). En voi mennä vaan kylään ja todeta, että kappas sullakin käärmeitä, saanko pitää kädessäni niitä? Mieluummin juoksen vaikka avojaloin tuleen, no en kuitenkaan...

Tämä on ensimmäinen käärmeeni. Sain sen ehkä neljä/kolme vuotta sitten, ei voi enää muistaa. Tai sain ja sain, ostin sen. Kyseessä on viljakäärme ja väritykseltään se on snow, olisin halunnut ihan puhtaan valkoisenkin, mutta en sillä hetkellä kun käärmeen halusin löytänyt vapaana olevaa poikasta tai aikuistakaan yksilöä. Nimesin tämän uroksen Saw-elokuvien mukaan Jigsawiksi. Minusta se oli tällaiselle eksoottiselle eläimelle juuri loistava nimitys. Nyt toki harmittaa kyseessä oleva nimi koska tämä uros on paljastunut naaraaksi. Voitte arvata kuinka monta ärräpäätä lensi ja kuinka kirosin itselleni valtavasti. Käärme oli kuitenkin ammattilaisen tutkinnassa todettu urokseksi, enhän minä sitä nyt voinut edes lähteä epäilemään ettei niin olisi. En tiedä miten en edes viime vuonna huomannut Jigsawissa mitään erikoista, no toki mietin välistä sitä miksi jättää ruokia väliin, mutta en osannut arvata sen odottavan poikasia. Oli se niin hauskaa huomata sitten, että minullapas on teraarioissa kymmenen munaa. Pitkään pohdin mitä niitten kanssa tekisin ja sitten munat "tuhottiin" ammattilaisten neuvojen avulla, koska en olisi jaksanut hoitaa munia enkä sen jälkeen poikasten huolehtimista enkä myyntiäkään. Mukava ja rauhallinen yksilö on kuitenkin :)

 

 

  

Tämä on oikeastaan exäni käärme, jonka päätin ostaa hänelle teoriassa "joululahjaksi". Metsästin pitkään hänelle mieluista käärmettä koska oli kertonut pitävänsä tummista käärmeistä. Löysin oikein sievän yksilön sitten eräältä helsinkiläiseltä alanharjoittelijalta joka oli puolestaan tämän käärmeen hankkinut Ruotsista. Tämä ei ihan poikasena meille tullut koska koko tällä poikueella oli ollut sen jälkeen paljon vaikeuksia ruuan kanssa, joten huolehti kaikki terveeksi ja hyvin toimiviksi ennen myyntiä. Minä olisin halunnut tälle käärmeelle kanssa eksoottisen nimen, mietin ja pyörittelin jo kaikkia vaihtoehtoja päässäni. Eivät ne kuitenkaan sopineet exälleni vaan hän halusi ehdottomasti tälle nimen Mauno. Eikä, ajattelin :D Hänen mielestä se vain oli niin hauskaa kun tiiättehän Maunomato! No kun erosimme exän kanssa niin käärmeet jäivät sitten minulle eikä exällä enää sitten ollutkaan kiinnostusta käärmeisiin. No hyvin se on minun luonani viihtynyt ja pidän kyllä paljon tästäkin vaikka onkin vähän äksympi tapaus välistä miespuolisille, haha ;) Tämä on -07 syntynyt ja on väriltään Anery.

'

 

Jos jää jotain kysyttävää käärmeistä tai olet kiinnostunut laittamaan niin kysy ihmeessä niin vastailen parhaani mukaan :)

WHOOOT?

Kaikille varmaan joskus tulee sellainen täydellinen WHOOOT-fiilis jostakin asiasta. Tällä hetkellä mä kärsin kyseisestä asiasta ja kärsin varmaan pitkäänkin. En yölläkään saanut oikein nukuttua ja aamullakin meinasin nukkua pommiin tuon fiiliksen takia.

Minulla on ollut erään ihmisen kanssa vähän sellaista kähinää meidän välillä. On käsittänyt minut väärin, on loukkaantunut turhaan minulle ja on syyttänyt minua asioista mitä en ole tehnyt/mihin en ole itse voinut vaikuttaa. Sen takia meidän elomme on ollut sen kanssa aika hiljaista tai oikeastaan kuolettavan hiljaista. On jopa tuntunut et se jää sellaiseksi ikuisiksi ajoiksi, että sitä ei enää voi millään korjata.

No eräs ihminen otti muhun sitten yhteyttä ja kertoi varaavansa/varanneensa viikon matkan Turkkiin. En usko, että ehti jo varata koska mistä hän olisi saanut minun tietoni? Noita matkojahan ei tietääkseni voi varata ilman minun tietojani kuten henkilötunnustani (paitsi salkkareissa) ja en usko, että sitä on saanut mistään käsiinsä (toivottavasti ei ainakaan). Lähtö olisi ensi kuun puolessa välissä (eli juuri silloin kun vietän miehen kanssa aikaa pitkästä aikaa). Sen lisäksi matkalle tulisi tämä ihminen jonka kanssa meillä on tällaista millaista onkin nykyään. Toivoi, että sopisimme siellä välimme ja voisimme jatkaa sitä meidän välistä tarinaa mikä se on aina ollutkin.

Ensinnäkin en halua ulkomaille riiteleen, keskusteleen ja sopimaan välejä, minun mielestä ne voi sopia ihan kotimaassakin. Toisena en pidä tällaisista yllätyksistä sitten alkuunkaan (no toki mieskin on tehnyt samanlaisia yllätyksiä, mutta ne on eri asia). Kolmantena vaikka minulle maksettaisiinkin matka + hotellit niin ei minulla silti ole vara matkustaa kun pitää ottaa huomioon, että maksaahan siellä sitten eläminenkin. Neljäntenä en halua jättää miestä tänne Suomeen kun pitkästä aikaa tuolloin tavataakin. Viidentenä mä vaan haluan olla täällä Suomessa ja nauttia Suomen kesästä vaikka olisihan se vain viikko mikä kyllä menisi nopeaa.

Täytyy kiittää hienosta ajatuksesta ko. ja todeta, että jos saisimme aikaa viettää ihan kotimaassa keskenämme. Olihan tuo silti kiltisti tehty enkä usko et maailmassa noin kultaisia ihmisiä paljon on. Siis sellaisia, jotka on valmiita maksamaan lomamatkan, että saa jonkun ihmisen kanssa välit kuntoon =)

Tämä on viime vuoden Turkin reissulta minkä varasin mulle ja miekkoselle. Lähdimme jeeppisafariajelulle ja jo ajelun alkuun saimme kovaa kyytiä painepesurista. Harmitti ihan vietävästi koska olin tuota reissua varten laittautunut useammin tunnin ja se työ tuhoitui juuri tuolla hetkellä! Mutta reissu oli kiva ja Turkkiin kyllä joskus lähden uudestaankin :)

Millainen minä olen? Round 1

Kun alat kertomaan itsestäsi niin miksi aina niissä tilanteissa menet täysin lukkoon? Se tapahtuu ihan missä vaan, menet uuteen kouluun, olet työhaastattelun ryhmähaastattelussa tai teet vaikka treffi-ilmoitusta. Sen lisäksi olen huomannut omalla kohdallani  kuinka sitä sitten pienessä paniikissa kertoo aivan ei oleellisista asioista millä ei mitään merkitystä ole. Muistan joskus hakeneeni Lidliin töihin ja oli ryhmähaastattelu ja tuli minun vuoroni kertoa sitten itsetäni. Joo aloitin sen ihan normaalisti kertomalla kuka olen, mistä olen, missä olen työskennellyt, mitä olen opiskellut ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia mulla oli. Sen jälkeen kun ne oli kertonut olin ihan paniikissa, että mitä pitäisi nyt sanoa? Kaikki tyhjeni päästäni, tuli tunne kun en enää tuntisi itseäni. Sitten aloin vain änkyttämään ja söpertämään jotain minun sen hetkisestä parisuhteestani. Ei tullut yllättäen työpaikkaa ja sen tiesin jo heti sen jälkeen kun lopetin itsestäni kertomisen ja parisuhteesta kertomisen. Ja noi ryhmähaastattelut on muutenkin niin pelottavia, haluaisin vältellä niitä aina! :D

Kuten aikaisemmin tuli varmaan jo jokaiselle selville niin olen lapista kotoisin oleva 26-vuotias naikkonen. Eikä yhtään muuten haittaa jättää lappia taakse ja siirtyä uusiin haasteisiin, maisemiin ja tapahtumiin. Jotenkin koko lappi on vain niin nähty enkä jaksa uskoa siihen, että "tytön voi viedä lapista, mutta ei lappia tytöstä" kun en ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä lapin hehkutusta ikinä. Onhan täällä toki yöttömät yöt, tunturit, metsiä, järviä, maalaisseutua, rauhallista... mutta on täällä ne varjopuolensakin ja niitten takia tuntuu oikeastaan mahtavalta vaihtaa maisemaa. Mikä parasta saan tutustua uusiin ihmisiin ja baareihin ;)

Seuraavaksi voisin kertoa tyylistäni. Minulla ei mitään tiettyä tyylisuuntaa ole ikinä ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Jotenkin kauhistuttaa pukeutua aina tietyn tyylin suuntaisesti koska tuntuu kuin se rajaisi mahdollisuuksia paljon pois. Pukeudun ihan kaikkeen, ei varmasti löydy paljon sellaista mitä en koskaan voisi kuvitella laittavani päälle, kyllä lähes kaikesta saa oikein yhdisteltynä varmasti siedettäviä vaatteita. Löytyy tyylistäni kuitenkin sellaisia asioitakin mitkä toistuvat useasti kuten värikäs pukeutuminen (keltainen, pinkki, kirkkaanvihreä...). Sen lisäksi pidän harmaasta älyttömän paljon. Jos nyt menisin vaatekaapille niin voisin sanoa, että 60% vaatteistani on harmaita, 5% mustia sekä loput värikkäitä vaatteita. Pidän avokauluksisia vaatteita paljon koska en pidä siitä, että mikään ahdistaa kurkun seutuani, joten kaikki korkeakauluksiset paidat on ehdoton out. Sen lisäksi pidän printtivaatteista, lapsenmielisistä vaatteista, raidoista, pitkistä paidoista, olkaimettomista mekoista, vesirajamekoista, nilkkureista, tennareista, rikotuista vaatteista, sukkahousuista, asustelaseista, säärystimistä, kaulahuiveista sekä ruutupaidoista.

Pahin kysymys ikinä vastata on siihen mitä harrastaa. En harrasta teoriassa mitään koska en tiedä voidaanko esimerkiksi lautapelien kanssa puuhailua laskea harrastukseksi? Vai voidaanko palapelien kokoilua laskea harrastukseksi? Sen lisäksi kun en säännöllisesti tee muutakaan niin lasketaanko niitäkään harrastukseksi? Toki käyn viikottain pyöräilemässä, crossailen viikottain sekä käyn vesijuoksemassa, mutta kun teen niitäkin vain silloin kun iskee inspiraatio ja innostus. Miten sitä onkaan niin laiskaksi tullut? Muistan miten nuorempana oli koko ajan jotain JOKA PÄIVÄ, milloin kävin urkutunneilla, milloin posliinimaalauksessa, milloin sarjakuvakerhossa, milloin kuvataidekerhossa ja milloin sählyjoukkueen harkoissa. Miten nykyään ei ole muka aikaa??? :O

Luonteeltani ikuinen optimisti. Pystyn näkemään ihan joka asiassa aina jotain hyvää, mä löydän jopa läheisen kuolemastkin hyvät puolensa. Ihan sama mitä tapahtuisi niin löydän aina niistä asioista ne hyvätkin puolet. Toki optimisti pettyy todella monesti kuten itsekin, mutta kuten sanoin asioilla on aina varjopuolensa. Muita hyviä piirteitä minussa on iloisuus, rentous, hauskuus, oikeanmukaisuus, kohteliasuus, avuliaisuus, ymmärtäväisyys, luotettavuus, luovuus jne...

Nyt pitäisi varmaan päästä kertomaan huonoistakin luonteenpiirteistä? Niitä kyllä riittää myöskin, harmikseni. Olen saamaton, en saa oikein mitään asiaa koskaan tehtyä loppuun, aina tuntuu kaikki projektit jäävän kesken. Tämä on alkanut jo koulusta, en muista olisinko yhtäkään käsityötäkään saanut valmiiksi, en varmaan. Sosiaaliset taidot ei mulla myöskään ole mitään kehuttavaa luokkaa. Netissä on toki helppo luoda siteitä muihin ihmisiin, mutta jotenkin irl en tunnu onnistuvan siinä alkuunkaan. En vain pysty antamaan itsestäni lähes koskaan sellaista kuvaa minkä takia ihmiset ylipäätänsä olisi kiinnostuneita viettämään aikaa kanssani kuin vain ne hetket kuin on pakko tai sen yhden kerran kun tutustaan ja tavataan. Olen myös yksinkertainen, toisia ihmisiä arvosteleva, kateellinen, omahyväinen, ilkeä... No nyt kyllä lopetan, alan kuulostamaan oikeastikin niin hirveältä ihmiseltä, että alko itseäkin tässä jo vähän itkettämään!

Seuraavaksi ajattelin julkaista kuvia itsestäni täysi-ikäisyydestä tähän päivään. Kyllä vähän masentaa, pidän itsestäni enemmän 8 vuotta sitten kuin pidän itsestäni nykyään. Onneksi voin lohduttautua sillä, että niin varmaan ne muutkin ;)

 

 

 

 

 

 

Mutta nyt täytyy lähteä ennen tauon loputtua hakemaan äidille vapputulijaiksi valkoviiniä! Sain ihan vapaat kädet, joten saapa nähdä mitä sieltä löytyy mukaan, jotain makeaa ja  ei sitruista, eli aivan liian helppo tehtävä! Joten hyvää vappua ;) 

Niin ja kuten naamakirjassakin niin Vappu 2011 Selvinpäin ehdottomasti!

Nerouttako?

Tuli muuten mieleen eräs asia minkä haluan ehdottomasti jakaa jo nyt heti! Tää on sellainen käytännön vinkki kaukosuhteessa asuville. Me kun kuitenkin halutaan miehen kanssa osallistua toisten elämään jollakin tavalla niin ollaan keksitty keinoja (tai minä niitä keksin kun oon tällainen höpsö ihQuilija) miten voidaan osallistua ihan arkisiinkin asioihin yhdessä molemmat välimatkasta huolimatta.

No niin.. eli tarvitsin uudet housut ja makutuomarihan on aina plussaa. Koska haluan miellyttää miestäni myös ulkoisesti niin mietin, että hmmm.. mitenhän saan miehenikin osallistumaan mukaan. No sitten se välähti! Minä kävin etsimässä kaikki kiinnostavat vaihtoehdot mitkä kelpuuttaisin eli voisin ostaa. Menin sovituskoppiin kokeilemaan ja nappasin jokaisesta housuista ylläni kuvia eri kulmista. Sen jälkeen tein kuvakollaasit, jotka laitoin miehelleni ja pyysin häntä valitsemaan mitkä ostan. Eiks ollukin fiksua? Mmm'm... ei se kaukosuhteessa oleminen tarkoita sitä ettei toista voisi yrittää ottaa huomioon ihan vain arkisissa asioissa koska minä ainakin pyrin keksimään ihan kaikkea... niin se kaukosuhde on vain helpompaa, kivempaa ja söpömpääkin!♥

Mies valitsi sitten tuollaiset housut, joka ei kyllä yllättänyt mua ollenkaan. Se vaan niin rakastaa valkoista väriä. Kyllä mä kokeilin sellaisia tiukkoja harmaitakin housuja missä oli lahkeessa vetoketju, ei kiinnostunut ollenkaan niistä. Kokeilin myös punaisia tiukkoja housuja korkealla vyötäröllä, ei innostanut nekään. Toinen vaihtoehto mikä miestä kiinnosti oli maastohousut pinkkiin päin taittuvat, mutta silti oli nuo valkoiset ne mitkä piti lähteä mukaan. Kilttinä tyttöystävä sitten kävin ne hakemassa! Toisaalta hyvä vain, säästin tuon takia VIISI EUROA ja onhan se palajon se! ;)

Huomisiin!

Kaikkea kokeillaan paitsi kansantanssia!

Miksei, mietin. Eihän mun elämässä tällä hetkellä hirveästi sisältöä ole mikä estäisi sen etten voisi pitää blogia? Estääkö se, että päivitän muutaman tunnin feisbuukin etusivua, että siellä tapahtuisi jotain vai se, että pyörin eräällä foorumilla etsimässä jotain kiinnostavaa luettavaa? Oikeasti ihmiset (eli allekirjoittanutkin) on vain etsinyt tekosyitä itselleen puolustaakseen miksei voisi pitää blogia.

Olen minäkin heittänyt ne kuuluisat ettei mun aikani riitä ja sekin siksi ei riittäisi koska mulla on nyt jo muka neljä (4) sivua missä käyn päivittäin. Oikeasti kyllä aikani riittää kun vain lohkaisen sitä oikeasta paikasta, helposti voin siis jättää puoli tuntia sohvalla mahan vieressä makoilua vähemmälle, johan makoilen se vieressä jo yön.

Sen lisäksi olen heittänyt syyksi sen etten tiedä mistä aiheesta pitäisin blogia. Toisaalta eihän monellakaan ole mitään tiettyä suuntaa vaan kerrotaan vain diipadaapaa ja yllättäen (OLEN OIKEASTIKIN YLLÄTTYNYT) se kiinnostaa ja vetoaa ihmisiin. Niin ja kun täällä pyörin, kirjoittelen ja haen itseäni niin eiköhän sitten ajan saatossa huomaa sitten senkin, että tällä on vain se omanlaiseni tyyli ja suunta minkälaiseksi tämä muokkautuu. Sen voin kuitenkin luvata ettei kyseessä tule olemaan ruoka, muoti, life ym.. blogi kuitenkaan vaikka viitteitä varmasti jokaisesta tulen ottamaan _sopivasti_.

Sen lisäksi olen todennut että kun jo nyt kirjoitan elämästäni eräällä foorumilla etten sen lisäksi jaksaisi kertoa elämästäni uudestaan toiseen paikkaan, kuin joutuisi jauhaan samat asiat kaksi kertaa. Mutta toisaalta tänne voin vapaammin kirjoittaa kyllä kaikkea eikä tarvitse "ns" mennä foorumin ehdoilla.. ehkä tää ei niin paha ookkaan ainakaan vielä.

Sen lisäksi en ole lahjakkain kirjoittaja, oikeastaan voisin sanoa etten ole lähelläkään lahjakasta ja olen pelännyt senkin takia jo aloittaa bloggaamista. Tyyliin jossain facebookissa tai foorumeilla saa pienet virheet (vaikka ovatkin toistuvia) niin anteeksi, mutte jotenkin ihmiset vain odottaa blogilta nättiä ulkoasua kirjoituksen suhteen. On tuntunut siltä, että olisi väärin rangaista lukijakuntaa niin huonolla kirjoitusasulla ja sitten aina nolosti pyydellä anteeksi ja selitellä lukihäiriöitä. Lupaan kuitenkin etten ota sitä joka kerta esille koska oikeastikin pyrin kirjoittamaan hyvin lukihäiriöistä huolimatta enkä ymmärrä miksi käyttäisin sitä koko ajan tekosyynä kun joskus syynä on vain laiskuus kun ei jaksa uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan vain selata läpi ennen julkaisua mitä julkaisee.

Sen lisäksi oon vähän kauhunsekaisin tunteen kyllä liikkeellä, oikeastikin. Oon hirveä hölösyy joka kertoo ummet ja ammet kaikesta ja sitten myöhemmin vasta miettii mitä kirjoitti, miten kirjoitti ja kenestä kirjoitti. On joskus vaikea osata erottaa ne asiat mistä ei pitäisi kirjoittaa ja mistä voi kirjoittaa. Tulee siis monesti kirjoitettua niin monesta asiasta turhankin avoimesti ja se oikeastikin kauhistuttaa ja pelottaa minua. Yritän silti pitää jonkun rudin tässä touhussa ja varmasti saan kuulla siitä sitten jos jostakin lukijasta tuntuu, että oon aivan liian avoin asioiden suhteen (toivottavasti en saa kuulla, ristiriitaista) :D

No miksi nyt sitten olen täällä? Pitäähän mulla olla muitakin syitä tulla tänne kuin vain se, että saan ajan riittämään, saan anteeksi huonon kirjoitusasuni, pyörin jo muualla praattaamassa... Ehkä olen siksi täällä, että minua on muutama ihminen kehoittanut pitämään blogia eli sehän tarkoittaa ainakin jo muutamaa lukijaa, eli voin jo etukäteen tehdä pienen onnen tuuletuksen \o/ Sen lisäksi monesti ajatellessani/pohtiessani jotain asiaa olen jotenkin ajatuksissani eksynyt ajatteleen blogeja (en toisten blogeja tietenkään). Ajatellut lähinnä sillä tavalla, että miten ihana olisi tästäkin asiasta kirjoittaa blogiin tai jopa naureskellut itselleni, että tässähän olisi niin hyvä blogiaihe ja sitten on tullut sellainen "DOUH"-fiilis, että eihän mulla mitään blogia kyllä olekaan.

Tarkoitukseni oli aloittaa blogin kirjoittaminen vasta sitten kun olisin muuttanut stadiin täältä lapista, näin mä suunnittelin tai rehellisesti sanottuna, sinne asti mä ajattelin siirtää tätä blogin aloitusta. Ajattelin et sitten mun elämä olisi mielenkiintoista kun saisin kertoa miten lappilainen pieni tyttö on muuttanut isoon kaupunkiin. Turhaa mie tässä itseäni syyttelen tylsäksi, miehän olen niin tylsä kuin annan itseni olla tai niin kiva, mukava ja mielenkiintoinen kuin vain haluan olla ja sitä voin olla jo ennen sitä stadiin muuttoakin. Sen lisäksi ajattelin kertoa myös mun elämästä miehen mukana töissä. Mies siis ajelee rekkaa euroopassa ja joskus eksyn mukaan kierteleen maita. Eli ajattelin joskus kertoa teille miten meidän reissu esimerkiksi Saksassa sujuu tai Tanskassa sujuu. Yleensä ne sujuu ihan semisti, mutta tuopa se kuitenkin jotakin erilaista sisältöä mitä itse ainakin kaipaan koska mulla on vain siltikin tarve aina erottua hiukan ihan missä asiassa tahansa.

Nyt mää taidan kyllä alkaa vähän opiskeleen tätä blogielämää. On niin paljon arvoituksia, kysymyksiä, ajatuksia, stressiä, intoutta että pakko nyt alkaa touhuaan. Oon jotenkin vaan niin... no miten sen sanoisi? Älyttömän itsekriittinen ja menee varmaan tovi kun saan tästä sellaisen blogin mikä miellyttää minua ja mistä on hyvä aloittaa tämä bloggaaminen. Olkoot tämä tällainen kertomus miksi eksyin tänne näin alkuun. Seuraavaksi lupaan tehdä pienen tiivistelmän (MINÄKÖ OSAISIN TIIVISTÄÄ JOTAIN?) siitä millainen ihminen tämän blogin takana onkaan. On helpompi lähteä muilla lukemaan tätä blogia kun on vähän pohjaa siitä, että kuka täällä teitä aina silloin tällöin moikkailee jutuillansa!!=)

Koska vasta aloittelen tätä bloggaamista enkä ole oikein itsestäni vielä paljastunut teille mitään, pidän vielä itsenikin "ns" arvoituksena ja piilossa. Kyllä minä tästä lähen avautumaan ja itseäni teille esitteleen enemmänkin ja saa kaapu yltä poistua! :)